AV-arkin ja Cinema Orionin Taidetta taiteen vuoksi -sarja jatkuu näytöksellä ”Muistijälkiä” tiistaina 23.4.2024 klo 17. Näytöksessä kuljetaan niin metsäisessä kuin urbaanissa maastossa yksityisten ja jaettujen muistojen perässä, maanitellaan niitä esiin ja kaivetaan maasta. Osansa saavat sekä kuolleet, kadonneet että eloonjääneet.
Näytöksen aluksi nähdään kaksi lyhytelokuvaa AV-arkin arkistosta: Maija Blåfieldin Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan (2011), joka seikkailee jätteiden ja jäämistöjen parissa, sekä Liisa Karvosen ja Ulla Väätäisen Odotus (2010), joka palaa jatkosodan ylisukupolviseen traumaan ja kaipaukseen.
”Muistijälkiä” jatkuu nuoren meksikolaisohjaaja Sofia Peypochin elokuvalla earth altars (2023), joka voitti sekä pääpalkinnon että parhaan esikoisohjauksen palkinnon viime lokakuussa Doclisboa-festivaalilla Portugalissa. Elokuva on tekijänsä henkilökohtainen tutkimus ja yritys etsiytyä uusia reittejä naisiin kohdistuvan väkivallan jäljille ja tutkia selviytymisen olemusta. Muistavatko luut pelon, jota ne ovat tunteneet? Mitä jää jäljelle, kun kaktus hajoaa?
Taidetta taiteen vuoksi tuo yhteen taiteilijain liikkuvaa kuvaa, mediataidetta ja kokeellista elokuvaa niin Suomesta kuin ympäri maailmaa, uutuuksia ja klassikoita. Näytössarjaa ovat tukeneet Koneen säätiö, Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. Sarjan kuratoinnista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Tytti Rantanen ja Azar Saiyar. Kevään teema on Jälleenrakennustyömaa. Kevään viimeinen Taidetta taiteen vuoksi -näytös esitetään 21.5.2024. Näytöksiin on vapaa pääsy – lunasta ilmainen lippusi Cinema Orionin verkkokaupasta!
Näytöksen teokset:
Maija Blåfield: Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan (FI 2011, 05:40, suomi, S)
Jos minut olisi haudattu kadunkulmaan kertoo pienimuotoisesta toisinnäkemisestä, josta kauneuden kokeminen jokapäiväisessä elämässä usein muodostuu. Teos on kuvattu taiteilijaresidenssin aikana Frankfurt am Mainissa. Kadunkulman roskakasaan hylätty hautakivi muodostui lähtökohdaksi vieraan ympäristön tarkkailuun. Kaupunki näyttäytyy tyhjänä maisemana, jota tarkkaillaan kertojan ulkopuolisesta näkökulmasta. Siinä ympäristön arvojärjestys, tarkoituksenmukaisuus ja arkinen logiikka jäävät sivuun ja monumentit löytyvät takapihoilta. Kiitokset inspiraatiosta herra ja rouva Dreherille.
Liisa Karvonen & Ulla Väätäinen: Odotus (FI, 2010, 04:00, ei dialogia, 7)
Sota-aikaan sijoittuva videoteos kuvaa yhden ihmisen katoamista ja odotusta. Jäljellä on elämän jättämiä jälkiä ja merkkejä kohtalon kieputuksesta. Odotuksen tarina leijuu syklisen ajan mutkakohdassa tasolla, jolla materia pakenee reaalimaailmaa.
Sofia Peypoch: earth altars (MX 2023, 69:00, espanja, 12)
Tekijä palaa maastoon, jossa hänet kidnapattiin. Pimeyden ja hiljaisuuden keskellä hänen kätensä etsivät maan alta haudatun muiston jälkiä. Toiset kädet toistavat tätä näyn kaltaista elettä. Maa on muuttumaton todistaja, joka kieltäytyy unohtamasta.
***
EN:
Art for Art’s Sake: Memory Traces
AV-arkki’s and Cinema Orion’s screening programme Art for Art’s Sake continues with a screening ”Memory Traces” on Tuesday, April 23 at 17:00 in Cinema Orion. The screening takes us through both forested and urban terrain in search of private and shared memories, through fabulation, mourning, and excavation. Both the dead, the missing and the survivors are present.
The screening begins with two short films from the AV-arkki archive: Maija Blåfield’s If I Were Buried at a Street Corner (2011), which explores waste and remains, and Liisa Karvonen and Ulla Väätäinen’s Expectation (2010), which returns to the Continuation War and its intergenerational trauma and longing.
”Memory Traces” continues with young Mexican filmmaker Sofia Peypoch’s earth altars (2023), which won both the Main Award and New Talent Award last October at the Doclisboa festival in Portugal. The film is the author’s personal research and an attempt to find new routes to the trail of violence against women and to explore the essence of survival. Do bones remember the fear they have felt? What is left when a cactus decays?
Art for Art’s Sake brings together artists’ moving image, media art and experimental film from Finland and around the world, both classics and new works. The screening programme is supported by the Kone Foundation, the Ministry of Education and Culture, and the City of Helsinki. The curatorial team includes Diego Ginartes, Sepideh Rahaa, Tytti Rantanen, and Azar Saiyar. The last screening of this spring season takes place on May 21 2024. The screenings have free admission – book your free ticket from Cinema Orion’s ticket sales!
Synopses:
Maija Blåfield: If I Were Buried at a Street Corner (FI 2011, 05:40, Finnish, S)
If I Were Buried at a Street Corner is a short film about looking and seeing again – on which the experience of beauty in everyday life is often based. It was shot during an artist’s residency in Frankfurt am Main, where an abandoned tombstone provided the starting point for the observation of an unfamiliar setting. The city appears as an empty landscape, seen from an outsider’s perspective. The hierarchy, utility and logic of the surroundings are sidelined and monuments can be found in the backyard. With thanks for the inspiration to Mr. and Mrs. Dreher.
Liisa Karvonen & Ulla Väätäinen: Expectation (FI 2010, 04:00, no dialogue, 7)
Set in war-time, the work tells about a disappearance of a person and the subsequent wait. Traces of a life lived and of the twists and turns of fate remain. The story hovers at the turning point of cyclical time where substance breaks away from the real world.
Sofia Peypoch: earth altars (MX 2023, 69:00, Spanish, 12)
The author returns to the site of her kidnapping. Amid the darkness and silence, her hands search underground for traces of a buried memory. Others replicate this chimerical gesture. The earth is an immutable witness that refuses to forget.