Julie Dashin Daughters of the Dust loihtii muistojen kätköistä näkyviin käännekohdan kuvitteellisen Peazantin perheen historiassa vuonna 1902. Gullah-kreolinkielinen perhe on kerääntynyt hyvästelemään toisensa ja liittymään yhteen: osa on muuttamassa St. Simonsin saarelta mantereelle, osa aikoo pysyä aloillaan. Uutta toivoa ja mahdollisuutta edustava kertojaääni kuuluu vielä syntymättömälle tyttölapselle. Elokuva on kaikkea muuta kuin tomuinen uranuurtaja: se sai teatterilevityksen ensimmäisenä mustan naispuolisen ohjaajan elokuvana. Kuvaajana ja tuottajana debytoi Dashin silloinen puoliso, taiteilija Arthur Jafa. Dashin runollinen elokuva on jättänyt kädenjälkensä amerikkalaiseen audiovisuaaliseen kerrontaan – se on myös yksi poptähti Beyoncén Lemonade-albumin (2016) vaikutteista.
-Tytti Rantanen
Elokuva nähdään osana Tomun tyttäret – afroamerikkalaisia naistekijöitä -sarjaa. Julie Dashin Daughters of the Dust (1991) oli uranuurtaja: ensimmäinen afroamerikkalaisen naisen ohjaama teatterilevityksen saanut elokuva. Runollisen perhekuvauksen vaikutus aikalaistekijöihin ja seuraavaan sukupolveen on valtaisa. Dashin merkkiteoksen lisäksi esityssarjassa nähdään kolme elokuvaa, jotka vievät soihtua eteenpäin: Cheryl Dunyen The Watermelon Woman (1996), Zeinabu Irene Davisin Compensation (1999) sekä Melina Matsoukasin Queen & Slim (2019).
A languid, impressionistic story of three generations of Gullah women living on the South Carolina Sea Islands in 1902.
