Hella Wuolijoen Niskavuoret ovat olennainen osa niin suomalaista teatteria kuin kotimaista elokuvan historiaa. Sekä Suomi-Filmin Valentin Vaala että Suomen Filmiteollisuuden Edvin Laine ohjasivat näytelmiä elokuviksi ahkerasti 1930-luvulta 1950-luvulle asti.
Noin kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin myös Matti Kassila päätti tarttua aiheeseen ja sovitti yhdeksi elokuvaksi näytelmät Niskavuoren naiset and Niskavuoren leipä. 1930-luvulle sijoittuvassa elokuvassa keskitytään ihmiskohtaloihin ja myös ajan yhteiskunnallisiin jännitteisiin. Keskeisimpänä henkilönä on Niskavuoren Aarne, joka ei halua taipua sukunsa odotuksiin vaan rakastuu paikkakunnalle saapuneeseen kansakoulunopettajaan.
Sekä Vaala että Laine käyttivät itseoikeutetusti Tauno Paloa Niskavuoren Aarnen roolissa. Kenessä muussa olisi ollut yhtä paljon karismaa tai romanttista sankaria? Samasta syystä Kassilakin tuli valinneeksi rooliin Esko Salmisen. On vaikea kuvitella ketään toista oman aikansa näyttelijää, joka olisi sopinut osaan yhtä hyvin.
Vastanäyttelijäkseen, opettaja Ilona Ahlgrenin rooliin Salminen sai nuoren Satu Silvon, jolle Niskavuori merkitsi ensimmäistä elokuvaosaa. Elokuvantekijöiden laatiman lehdistötiedotteen mukaan uusi Niskavuori ”valottaa meille lähimenneisyyttämme, suomalaisuutta 80-luvun silmin katsottuna ja tulkittuna.”
Elokuvan alussa nähdään Esko Salmisen haastatteluvideo ja alkukuvana lyhytelokuva Manet (1 min, 35 mm).
