Härkä (21.4.–20.5.) on konstailematon, käytännönläheinen ja päättäväinen aurinkomerkki. Venuksen ohjaama härkä elää nautinnoille, mutta maamerkkinä härän lähestymistapa niihin voi olla huomattavasti suorasukaisempi ja maanläheisempi kuin niin ikään Venuksen hallitsemalla vaa’alla.
Bigas Lunan Kinkkua, kinkkua (Jamón, jamón, 1992) vie jo nimen tasolla ajatukset märehtivistä sorkkaeläimistä sikoihin, ja vuoristokinkulla on elokuvassa paitsi kulttuurisesti määrittävä, myös juonen kannalta ratkaiseva rooli. Silti elokuvan pientä kylää hallitsee maamerkkinä jättimäinen härkäplakaatti, josta lankeaa myös henkistä härkämäisyyttä espanjalaiseen satiiriseen intohimodraamaan. Nuori Silvia uumoilee olevansa raskaana paremman perheen pojalle José Luisille. Pojan äiti Conchita värvää alusvaatemalli Raúlin viettelemään Silvian, mutta tarinan tiimellyksessä himot ja tunteet läikkyvät ristiin rastiin. Elokuva merkitsi läpimurtoa sekä härän merkissä sytyneelle Penélope Cruzille että Javier Bardemille, joista tuli espanjalaisen elokuvan superpari vasta paljon myöhemmin.
Muun muassa elokuvistaan Bilbao (1978), Kultaiset munat (Huevos de oro, 1993) sekä Tissi ja kuu (La teta y la luna, 1994) muistettu barcelonalaisohjaaja Bigas Luna (1946–2013) ei ole tunnettu hienovaraisuudestaan. Kinkkua, kinkkua on ilman muuta vulgaari, kuten Roger Ebert aikalaisarviossaan kiteytti, mutta samaan hengenvetoon kriitikko tunnusti kiintymyksensä tätä elokuvaa kohtaan, ”joka on suorastaan törkeä, [–], ei pelkää seksiä ja vetää överiksi melkein joka kohtauksen”
Esityksen alussa tarjotaan yleisölle La Taperían espanjalaisia kinkku- ja oliivimaistiaisia.
Näytöksen alustaa elokuvatutkija Sisko Rytkönen. Alustuksen kesto on noin viisi minuuttia.