Jazzmusiikki alkoi hivuttautua Suomeen sata vuotta sitten. Samoihin aikoihin elokuva-ala siirtyi äänifilmiin. Jazz ehti valkokankaalle heti murrosvaiheessa 1931, kun Valentin Vaalan ohjaaman Laveata tietä -elokuvan musiikkiraidalla kuultiin Tapio Ilomäen sovituksia ja myös sävellyksiä Melody Boysin esittämänä.
Jazz piipahti elokuvien ravintolakohtauksissa, hyvästä syystä, olihan se pitkään ennen kaikkea tanssimusiikkia. Satunnaiset ravintolatapailut muuttuivat vakavaksi seurustelusuhteeksi 1960-luvun vaihteessa. Ensin jazz ujuttautui suosittuihin iskelmäelokuviin, sitten se pääsi dokumentaaristen ilmaisujen kohteeksi (Jazzia vanhassa talossa, EP-X-503) ja lopulta juhli moderneissa mainos- ja lyhytfilmeissä.
Tässä erikoisnäytöksessä nähdään esimerkkejä svengaavan rytmin ja liikkuvan kuvan liitosta. Pääpaino on ajanjaksossa, jolloin jazz ja elokuva tunnistivat omat perinteensä ja samalla hakivat yhteistuumin uusia ilmaisuja. Mukana tyylitietoisessa menossa ovat muun muassa laulaja Laila Kinnunen, muusikko-säveltäjät Otto Donner and Pentti Lasanen sekä ohjaajat Osmo Harkimo, Eino Ruutsalo and Erkko Kivikoski.
-Janne Mäkelä
Kulttuurihistorian tutkija
Jazz Suomi 100 -verkkohankkeen jäsen
Näytöksessä esitetään seuraavat teokset:
Toivo, rakkaus (Leena Salokangas, 1965, 21 min)
Kaksi kanaa (Eino Ruutsalo, 1963, 3 min)
Kineettisiä kuvia (Eino Ruutsalo, 1962, 5 min)
Kivimies (Martti Utriainen & Sauli Rantamäki, 1964, 12 min)
EP-X-503 (Erkko Kivikoski, 1962, 8 min)
Laveata tietä, erillinen Melody Boys -esitys (Valentin Vaala, 1931, 3 min)
Brisk – Jazz -mainos (1962)
Boston ”jami” -mainos (1967)
Musiikki Fazer -mainos (1973)
Jazz in Old House (Osmo Harkimo, 1960, 23 min)
Näytöksen alussa Janne Mäkelä kertoo, mitä oikein tapahtui, kun jazz ja elokuva todella löysivät toisensa. Näytös järjestetään MA 5.10. KLO 17:00.
