HEIKKI KATAJISTO (1941-2026) kuvaaja, joka luki kirjan päivässä.
Tule kunnioittamaan Heikki Katajiston muistoa erikoisnäytökseen, jossa nähdään hänen ohjaamansa ja kuvaamansa elokuva Aamulla sekä hänen käsikirjoittamansa ja kuvaamansa elokuva Kuningas lähtee Ranskaan.
”Heikki heitti pöydälleni kirjan ja sanoi: ”Tehdään tästä elokuva”. Kirja oli Paavo Haavikon Kuningas lähtee Ranskaan. Luin kirjan ja soitin saman tien Haavikolle. Rahoitus kesti kuusi vuotta.
Ensimmäisen leikkausversion näytin Paavolle ja valitin, että kahden viimeisen kohtauksen välistä puuttuu jotain enkä tiedä mitä. Parin päivän päästä hän toi täysin uuden kohtauksen, jonka kuvasimme välittömästi.
Hessu ohjasi uransa alussa neljä lyhyttä fiktiota, mm. nyt nähtävän Aamulla. Olen näissä nyt esitettävissä elokuvissa näkevinäni jotain Hessun nuoruuden haaveesta tulla kuvanveistäjäksi.
Hessu oli kuvaaja, joka ei koskaan käyttänyt valotusmittaria. Hän katsoi tarvittavan valaisun määrän kämmenestään.”
-Anssi Mänttäri
AAMULLA (1966)
ohjaus, suunnittelu, kuvaus, leikkaus: Heikki Katajisto
musiikki: Heikki Katajisto, Anssi Mänttäri, Pentti Lasanen
Viisihenkisen seurueen juttelua ja pieniä sattumuksia juhlien jälkeisellä kotimatkalla halki Helsingin.
KUNINGAS LÄHTEE RANSKAAN (1986)
ohjaus: Anssi Mänttäri
käsikirjoitus: Paavo Haavikko, Anssi Mänttäri, Heikki Katajisto
kuvaus: Heikki Katajisto
leikkaus: Irma Taina
lavastus: Pertti Hilkamo, Tuula Hilkamo
musiikki: Anssi Tikanmäki
pääosissa: Paavo Piskonen, Susanna Haavisto, Harri Nikkonen, Kati Outinen
Uusi jääkausi on tulossa ja koko Englanti taistelee totaalista jäätymistä vastaan. Kaikki energialähteet on kulutettu loppuun ja epätoivo valtaa maan. Nuori kuningas päättää käyttää viimeisen valttikorttinsa, ennen kuin kuninkaan valta lopullisesti rapistuu ja anarkia valtaa saarivaltakunnan
Elokuva Paavo Haavikon näytelmästä Kuningas lähtee Ranskaan (1974) oli Anssi Mänttärin pitkäaikainen haave – itse asiassa siitä piti tulla hänen toinen elokuvansa Pyhän perheen (1976) jälkeen, kun kuvaaja Heikki Katajisto 1970-luvun lopulla antoi hänelle luettavaksi Haavikon näytelmän, joka oli toteutettu kuunnelmana 1975: ”Luin tekstin useita kertoja, sillä Haavikon lauseiden visuaalisuus veti heti mukaansa. Teksti suorastaan vaati elokuvaa ilmaisumuodokseen.”
Näytökseen on vapaa pääsy.