Cinema Orionissa nähdään Kokkolan Kinojuhlia 2025 varten toteutettu kinokonsertti: musiikin on säveltänyt Mikko Pellinen ja sen esittää VAGABOND TRIO (Mikko Pellinen, Ville-Veikko Airaniemi ja Tuomas Timonen)
Mikko Pellinen tunnetaan monipuolisena säveltäjänä, sovittajana, muusikkona ja kapellimestarina. Hän valmistui 2011 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolta, pääaineenaan jazzsävellys. Pellinen on säveltänyt muun muassa jazzmusiikkia, orkesterimusiikkia, kamarimusiikkia sekä teatterimusiikkia. Hänen sävellyksiään on julkaistu kolmellatoista albumilla.
PIKKUTUNNEILLA
Pikkutunneilla (One A.M.) on eräs harvoista Charles Chaplinin elokuvista, jossa hän ei näyttele kulkurihahmoaan. Sen sijaan hän on varakas nuorimies, joka saapuu kotiin pitkän rällästelyn jälkeen. Uupuneena ja juovuksissa hän pyrkii yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan, mutta hillitön humalatila saa tämän näyttämään mahdottomalta.
Matka tyssää heti alkuun, kun taksimittari temppuilee silmissä eikä Chaplin tahdo päästä taksista ulos. Kun kotiin päästään, ökyrikkaan poikamiehen koti on statuksensa mukaisesti sisustettu: Portaiden yläpuolella heiluu valtava käkikello, joka on itsessään huutava turvallisuusriski. Komeat lattiamatot eivät pysy paikoillaan ja nurkkia koristavat lukemattomat täytetyt eläimet, joista osa toimii elokuvassa miltei sivuhahmojen tapaan.
Lähes ilmeettömän taksikuskin (Albert Austin) pientä roolia lukuunottamatta Chaplin näyttelee elokuvassa yksin. Eikä muita tarvitakaan. Chaplin saa toistuvan kamppailun petiin pääsemisestä tuntumaan kevyeltä katsottavalta. Alakerran pöydsällä odottaa pullo, joka tyhjenee filmin edetessä ja humalatila sen kun pahenee. Yläkertaan tarpomisesta tulee haasteellisempaa, mutta samanaikaisesti kasvaa poikamieshahmon luovuus.
Pikkutunneilla on Chaplinin alkuvuosien helmiä. Se tuo esiin kulkurihahmosta eriävän, uudenlaisen puolen, josta huokuu Chaplinin fyysisen komiikan rajattomuus.
VALKOKANKAAN TAKANA
Työssään millintarkka David (Charles Chaplin) toimii laiskottelevan ja Davidia riepottelevan lavastaja Goliathin (Eric Campbell) apukätenä elokuvastudiolla. Joukko levontarpeisia työmiehiä raivostuu draamaelokuvaa tekevälle ohjaajalle (Henry Bergman), jolloin kaikki paitsi unelmatyöpari David ja Goliath menee lakkoon.
Elokuvastudioon pyrkinyt näyttelijä (Edna Purviance) pukee päälleen lakkoilevan työvaatteet ja hakee mieheksi naamioituneena apukäden työpestiä. Davidille paljastuu uuden kollegan olevan nainen ja soma romanssi syntyy vauhdilla. Vieläkin mieheksi pukeutuneen näyttelijän nähdään suutelevan Davidia ja tämä saa yllättäen ihannoivan vastaanoton Goliathilta. Lakkoileva työväki palaa studiolle aiheuttamaan mylläkää ja Davidin mielitietty joutuu pulaan. Poskettoman kaaoksen ja sattumien takaa laiska Goliath saa maistaa omaa lääkettään.
Elokuva on hurmaavimpia, puhtaimpia slapstickeja Chaplinin draamahtavien komedioiden seassa. Valkokankaan takana oli elokuvastudioon sijoittuvista filmeistä Chaplinin viimeinen, ja niistä myös parhaiten hiottu. Chaplinin kilpailijana nähdyn mykkäkoomikon Harold Lloydin elokuvassa Ring Up the Curtain (1919) nähdään samantyyppinen asetelma, jossa lavastajan avustaja Harold ihastuu teatterin kulisseissa näyttelijättäreen (Bebe Daniels). Oi, miten tämä ajaton mielikuva voi viedä katsojan mennessään!
Teksti: Misa Stenman
Lisää Mikko Pellisestä täällä.