Kun Douglas Sirk vääntää melodraamaa pöytään, yleisö voihkii epäuskoisena. Miten voin tuntea mukana niin vahvasti, vaikka tarina niin naurettavasti liioittelee? Melodraama tuo kuitenkin esiin sen elämän pakahduttavuuden, jota arjessa yrittää rationaalisesti hallita ja selittää tyhjäksi. Erityisinä hetkinä, kun tuntee liikaa – niin paljon, ettei se mahdu arjen rajoihin – jolloin kaikki on naurettavaa ja kaikki silti tuntuu oikealta, melodraama soittaa ovikelloa ja kysyy, kaipasitteko minua.
All That Heaven Allows kuvaa leskeytynyttä kotiäitiä Carya (Jane Wyman), jonka aikuiset lapset ovat jo lähteneet opiskelemaan. Yhteisö country clubilla ja Caryn omat lapset odottavat hänen menevän uusiin naimisiin jonkun vanhemman ja vakaan_sopivan_miehen kanssa, mutta Cary rakastuukin nuoreen arboristiinsa Roniin (Rock Hudson). Kaikki ovat kauhuissaan uudesta romanssista, mutta heti kun Cary suostuu hylkäämään rakkautensa muiden paheksunnan takia, ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita hänestä, ja he ovat valmiita jättämään hänet yksin kotiinsa.
Hollywood-melodraama on perinteisesti sisätilojen päälaji. Sirkin elokuvissa kodit ovat kuin ihmisten itselleen rakentamia vankiloita täynnä kaltereita ja esteitä. Ne ovat täydellisiä menestyksen mittareita, jotka eivät kuitenkaan tuoda asukkailleen aidosti sisäistä tyydytystä. Arkkitehtuurin kulmasta elokuva tarjoaa mahdollisuuden miettiä myös kodin rajojen pysyvyyttä. Caryn koti on mukava ja hyvässä kunnossa, mutta se, mikä sopi aiemmalle perhe-elämälle ei toimi ehkä Caryn uudessa elämänvaiheessa. Ron muokkaa heille kodiksi vanhan myllyrakennuksen, jonka piirteet kertovat muuttuneista arvoista. Elokuva tuo esille, kuinka kodin arkkitehtonisilta rajoilta toivotaan sekä pysyvyyttä että avoimuutta muutokselle.
///
Kolmen elokuvan minisarjassa keskitytään katsomaan fiktioelokuvia arkkitehtuurin näkökulmasta.
Miten elokuvat käyttävät tiloja ja rakennusten osia kertomaan tarinoita? Mitä elokuvat voivat kertoa meille todellisen maailman arkkitehtuurista ja siitä, miten se koetaan? Sarja pohjautuu arkkitehti Helmi Kajasteen tuoreeseen väitöskirjaan, joka tutkii elokuvien kautta arkkitehtonisia rajoja.
Kello 17 alkavissa leffailloissa ohjelmassa on lyhyt arkkitehtoninen alustusluento ennen elokuvaa. Näytöksen jälkeen halukkaat voivat suunnata läheiseen Buenos Aires -baariin keskustelemaan elokuvasta ja arkkitehtuurista.
