Elokuvissa Esko Salminen on saanut monesti näyteltäväkseen Suomen historiaan vaikuttaneita kulttuurihenkilöitä. Jaakko Pakkasvirran Runoilijassa ja muusassa hän oli Eino Leino, kun taas Anssi Blomstedtin tv-elokuvassa Axel hän esitti puolestaan Jean Sibeliusta.
Tähän sarjaan kuuluu myös niin ikään Pakkasvirran ohjaama Pedon merkki. Se on sotaelokuva, jonka perustana on Olavi Paavolaisen päiväkirjateos Synkkä yksinpuhelu (1946). Kirja oli illuusioton kuvaus toisesta maailmansodasta, ja se sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Pedon merkin käsikirjoitus on pääasiallisesti vapaa fiktiivinen sovitus, mutta ottaa alkuperäisteoksesta myös suoria lainauksia.
Paavolainen toimi jatkosodan aikana tiedotusupseerina päämajassa ja vieraili ajoittain rintamallakin. Pedon merkissä Paavolaisen rooli on jaettu kahtia pääasiassa päämajassa viihtyväksi Olaviksi (Hannu Lauri) ja rintamia koluavaksi Kaarloksi (Salminen). Tällä tavoin synkkää yksinpuhelua on pystytty jakamaan dialogin muotoon.
Pedon merkki käsittelee tiedotusupseerien kirjoittaman propagandan ja sodan todellisuuden synnyttämää ristiriitaa. Elokuva on visuaaliselta ilmeeltään vahva, mutta luottaa myös vivahteikkaaseen näyttelijätyöhön. Erityisen intensiivisiä ovat Salmisen ja Laurin väliset kohtaukset. Oman lisänsä näyttelijäkaartiin tuo Vesa-Matti-Loirin esittämä tiedustelu-upseeri Usko, jonka mielen sota nujertaa.
Alkukuvana nähdään Esko Salminen -videohaastattelu.
