Ohjaaja löytää erakoituneen taiteilijasetänsä kätketyn maailman ja ryhtyy tekemään siitä elokuvaa – omaksi yllätyksekseen setänsä kanssa. Syntyy erityislaatuinen vuoropuhelu, joka avaa näkymän intohimoiseen taiteen tekemiseen ja originelliin elämään. Päivien lumo kertoo luomisesta elämäntapana, monimutkaisista perhesuhteista, rakkaudesta ja kuoleman kosketuksesta. Samalla se on elokuva matkasta kohti itseä ja omien valintojensa hyväksymisestä. Nämä voi ehkä saavuttaa vasta kun onnistuu hyväksymään maailman ja itsen keskeneräisyyden. Päivien lumo on Karin Pennasen ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva.
Ohjaaja kertoo elokuvastaan näin: ”Minua on aina kiinnostanut marginaalissa tapahtuva. Setäni Markun pyrkimys elää omannäköistä elämää on inspiroinut minua. Hänen kohdallaan taidetta ja elämää ei voi eritellä. Markkua on ohjannut kunnianhimon sijaan intohimo. Prosessi on kiinnostanut häntä enemmän kuin lopputulos. Tämä Markun asenne saa minut pysähtymään, ajattelemaan omia tekemiseni motiiveja syvällisellä tasolla. Uskon, että meillä on paljon opittavaa Markun kaltaisilta ihmisiltä. Ja näkymättömiä markkuja on jokaisessa suvussa. Elokuvani sivuaa myös perisuomalaista kohtaamattomuutta. Kuka voi määritellä, mikä on merkityksellistä elämää?”
***
In the director’s childhood, she spends a lot of time together with her uncle Markku. Markku is a multi-talented composer and an artist. Suddenly, Markku disappears without explanation. After withdrawing to his self-designed artist house on the outskirts of a small town in Finland, Markku produces an immense amount of art, storing all of it in his house, without anyone knowing. Now, the director finds his hidden world and starts to make a film about his life – to her surprise together with him.
The director describes her film as follows: ”I have always been interested in what happens on the margins. My uncle Markku’s efforts to live a life true to himself have inspired me. In his case, art and life cannot be separated. Markku has been driven by passion rather than ambition. He has been more interested in the process than the end result. This attitude of Markku’s makes me stop and reflect deeply on the motives behind what I do myself. I believe we have a lot to learn from people like Markku. And there are invisible Markkus in every family. My film also touches on the quintessentially Finnish difficulty of truly connecting with one another. Who gets to define what makes a life meaningful?”
