ONIBABA – TAPPAJAT

Japani, 1964

Kriitikkojen suosikkina Onibaba – tappajat on jääkylmä painajainen joka kuuluu ehdottomasti japanilaisen elokuvan kanoniin. Tarina äidistä (Nobuko Otowa) ja hänen miniästään (Jitsuko Yoshimura) jotka onnistuvat selviämään 1300-luvun sisällissodasta. Selvitäkseen tämä duo johdattaa samuraita ansaan ja ryöstää heidät. Heidän naapurinsa Hachin  (Kei Satô) palatessa sodasta alkaa hän seurustelemaan miniän kanssa. Äiti ei kuitenkaan hyväksy tätä suhdetta ja hänellä onkin omat hirvittävät tapansa estää tämän parisuhteen eteneminen.

****

Elokuva esitetään osana Carte blanche -sarjaa kesällä 2020. Elokuvan on valinnut sarjaan Helmi Kajaste. Kajaste on helsinkiläinen arkkitehti, taiteilija ja väitöskirjatutkija. Hänen arkkitehtuuria ja elokuvaa käsittelevä esseekirjansa ”Rakenna, kärsi ja unhoita” julkaistiin tammikuussa 2020. Kajaste tekee myös räppiä nimellä Draama-Helmi.

Valintaansa hän perustelee näin:
Onibaba valitsi kuin itsensä. Kesällä elokuvateatteriin paetaan aurinkoista ulkomaailmaa ja siirrytään pimeydessä jonnekin toisaalle. Tuntuu sopivan kierolta kadota kesä-Suomesta pimeään tilaan katsomaan mustavalkoista kauhuelokuvaa Japanista. Tätäkö sinä haluat? Just nyt kun ulkona olisi miellyttävä olla?

Onibaba on jokaiseen vuodenaikaan jossain toisaalla. Sen tapahtumapaikka on piilossa maailmalta ja korkea kaislikko estää näkemästä metriä pidemmälle. Katsoja ei pysty suunnistamaan kaislikon keskellä, vaan eksyy ja juoksee avuttomasti kameran rinnalla. Asioiden keskeltä ei hahmota koko kuvaa tai tulevaisuutta, koettaa vaan selviytyä tästä välittömästä tilanteesta. Elokuvan naiset ovat epätoivoisia ja holtittomia kivussaan ja halussaan. He eivät enää välitä seurauksista. Jos he saavat jotain kiinni, he tarttuvat siihen ja imevät sen kuiviin.

Toisaalta elokuvassa ollaan vahvasti osa paikallista, kosketeltavaa maisemaa, osa sitä uskomatonta kaislikkoa, joka on kaikkialla ja koko ajan liikkeessä. Ollaan osa tuulta, sadetta ja pimeyttä. Onibaba on eroottinen ja vahvasti aistillinen elokuva. Se saa katsojan tuntemaan näkemänsä kehollaan. Vaikka elokuva nimenomaan näyttää upealta, se etenee kuin tunnustelemalla. Ikäänkuin se kävelisi pimeässä kädet ojossa kohdaten ensin kuivia ja teräviä ruokoja, sitten jotain pehmeää, lämmintä ja hengittävää, jotain märkää. Kaislikon keskellä odottavien naisten kehot koettavat selviytyä, heidän vartalonsa hakevat nautintoa ja ruumiista pitäisi päästä eroon.

Onibaba on satumaisen kaunis ja karmiva elokuva. Se on syvä musta kuoppa, jonne haluaa kurkistaa.”

***

Onibaba – tappajat esitetään kesän 2020 aikana. Tarkka ajankohta ilmoitetaan myöhemmin.