Gildan kiero ja houkutteleva tunnelma on kiehtonut katsojia vuosikymmenten ajan. Siihen on viitattu lukemattomissa elokuvissa Polkupyörävarkaasta (De Sica, 1948) Mulholland Driveen (Lynch, 2001). Kuin striptease-esitys Gilda kutsuu luokseen, muttei koskaan päästä ihan lähelle.
Elokuva kertoo kolmiodraamasta Gildan (Rita Hayworth) ja kahden miehen välillä. Toinen miehistä (George MacReady) on vanhempi, uusi rikas aviomies, joka haluaa ihailla ja omistaa Gildan, muttei olla hänen lähellään. Toinen miehistä (Glenn Ford) on nuorempi heila menneisyydestä, joka myös haluaa Gildan, mutta on epäselvää, haluaako tämäkään mies oikeasti olla hänen lähellään. Hahmot kohtaavat eksoottisesti kuvatussa Buenos Airesissa, jonne he ovat tulleet pakoon paremman elämän toivossa. Kukaan ei kuitenkaan tunnu pääsevän eroon menneisyydestään tai pakkomielteisestä himostaan hallita ja omistaa.
Arkkitehtuurin kannalta elokuvaa voi tarkastella erilaisten rajaavien rakennuselementtien kautta. Stripteasen tavoin katseyhteys on erotettu fyysisestä yhteydestä erilaisten tasoerojen, kuten portaiden tai esiintymislavojen avulla. Gildan aviomiehen toimistoon on asennettu valvontajärjestelmä, jonka avulla tämä voi tarkkailla ja salakuunnella ihmisiä. Gildan oman aistillisen buduaarin seiniä peittävät peilit ja verhot, jotka häivyttävät tilan rajat ja estävät yhteyden ulkomaailmaan.
Kukaan ei ole ikinä ollut yhtä upea ilmestys kuin Rita Hayworth on Gildana. Toisaalta harva on ollut yhtä hämmentävässä ja glamoröösissä ansassa kuin Rita Hayworth Gildana. Sekä elokuvassa että tosimaailmassa hänet nostettiin jalustalle ja valokeilaan, joka eristää hänet muista ja vangitsee hänet katseiden alle. Toinen kiinnostava näkökulma Gildaan on myös sen kiistelty queer-sivujuoni. Miehet Gildan elämässä suhtautuvat niin intensiivisesti hänen omistamiseensa, että usein unohtavat hänet kokonaan ja tuntuvat näkevät vain toisensa. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että miesten välinen suhde ei ole elokuvassa mikään sivujuoni, vaan sen varsinainen teema. Joka tapauksessa Gildan kautta avautuu laajempi teema epätoivoisesta halusta tulla nähdyksi ja rakastetuksi ja ne omituiset keinot, joita luullaan sen saavuttamisen vaativan. Avainsanoja: queer-”piilo”juoni, striptease, esiintyjän valta, portaat, staget ja luokkanousu, taikausko, vakoilu, sälekaihtimet, yksityinen vankila, naamiaiset, ruoska ja pitkät, mustat satiinihansikkaat.
///
Kolmen elokuvan minisarjassa keskitytään katsomaan fiktioelokuvia arkkitehtuurin näkökulmasta.
Miten elokuvat käyttävät tiloja ja rakennusten osia kertomaan tarinoita? Mitä elokuvat voivat kertoa meille todellisen maailman arkkitehtuurista ja siitä, miten se koetaan? Sarja pohjautuu arkkitehti Helmi Kajasteen tuoreeseen väitöskirjaan, joka tutkii elokuvien kautta arkkitehtonisia rajoja.
Kello 17 alkavissa leffailloissa ohjelmassa on lyhyt arkkitehtoninen alustusluento ennen elokuvaa. Näytöksen jälkeen halukkaat voivat suunnata läheiseen Buenos Aires -baariin keskustelemaan elokuvasta ja arkkitehtuurista.
