Tyylikäs Cléo viidestä seitsemään oli Agnès Vardan läpimurtoelokuva ja uuden aallon merkkiteos ranskalaisen elokuvan historiassa.
Aika voi rientää, mutta toisinaan se tuntuu junnaavan paikallaan. Cléon (Corinne Marchand) elämän pisimmät kaksi tuntia kuluvat hänen odottaessaan syöpätestinsä tuloksia. Mitä pinnallisesti elänyt Cléo kahden tunnin aikana kokeekaan, hän liittää sen omaan kuoleman varjostamaan olemassaoloonsa. Mitä kaikkea hän onkaan jättänyt huomiomatta tähän asti? Cléo alkaa vihdoin löytämään itseään.
Elokuvassa on eksistentialistisen pohdiskeleva mutta samalla hyvin kevyt ote. Kamera liikkuu sulavasti, ja väliin leikkautuu katunäkymiä Pariisin kaduilta, mikä luo realistisen ja hyvin intiimin kokemuksen. Varda kuvaa dokumentinomaisesti ja lähestyy kuvattavaa terävästi kuin symbolisena materiaalina. Pienet yksityiskohdat ovat elokuvan selkäranka; ne luovat todentuntuisen ja syvän kokemuksen. Elokuvan sanomana pidettäköön elämän juhlistamista. Pelkästään Pariisin katunäkymien vuoksi elokuva on nautittava elämys. Se on vääjäämättä mestarillinen taideteos, jossa käsitellään syvästi vakavaa aihetta kuitenkin niin positiivisesti.