Näin talviolympialaisten aikaan on hyvä olla tarkkana, että valitsee oikean lähtöportin.
Loma on jonkinlainen «Grand Hotel aurinkorannalla», jonka laajan ryhmäkuvan keskipisteessä on pankkivirkailija Aimo Niemi (Antti Litja), joka halajaa talviolympialaisiin, mutta eksyy suksineen Rhodoksen aurinkorannalle tyhjätaskuna naisen papereilla ja matkalaukulla.
Risto Jarvan pysyvä haave oli toteuttaa «erilainen komedia», ja tämä onnistuikin häneltä tilanteessa jossa kotimainen komedia oli lähes kadonnut kuvasta Spede-varianttia lukuun ottamatta.
Lomassa (1976) vallan saa ohjaajan pehmeä, lempeä ja lämmin puoli. Suomalaisuus on etäännytetty kriittiseen, mutta hyväntahtoiseen ulkomaan perspektiiviin. Koivu ja tähti -taverna tarjoilee suomalaista kotiruokaa. Jarva panostaa vahvasti tilannekomiikkaan ja irrottelee nauruja päähenkilön väärällä sukupuolella ja jatkuvalla surkuhupaisuudella. Turistit luopuvat vieraan ympäristön suojissa hetkeksi arkielämänsä sosiaalisista rooleista ja vaihtavat vapaalle uuden keksityn henkilöllisyyden turvin. Tuula Nyman esittää sydänsuruistaan kärsivää toimittajaa, joka saa Niemen huonetoverikseen, Eija Pokkinen on Niemen unelmien nainen.
Loma on filminorilaisen ryhmätyön pientä juhlaa, jossa toimivat niin tuottaja-kirjailja Kullervo Kukkasjärven sommittelemat «gag-junat», kirjoittaja Jussi Kylätaskun lahjakkuus sekä yksittäisten vitsien kirjoittajana että laajan dramaturgisen kokonaiskuvan piirtäjänä kuin Antti Peipon tyylitaju nyt kirkkaan ja hymyilevän valon maailmassa.
Litjan roolinimi on sama kuin elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei, ehkä muistuttamassa katsojaa että kyse on samasta suomipojan perustyypistä, vaikkei välttämättä samasta henkilöstä. Litjasta tuli Loman myötä Suomen suosituin elokuvanäyttelijä Uuno Turhapuroa esittävän Vesa-Matti Loirin ohella.
Auringossa, värissä ja huumorissa kylpevä Loma oli Jarvan suosituin elokuva: se sai ensi-iltakierroksellaan yli puoli miljoonaa katsojaa. Tuula Nyman sai vuoden naisnäyttelijä-Jussin ja Martti Pennanen valtion elokuvataiteilijapalkinnon.
(lähteinä Peter von Baghin ja Sakari Toiviaisen tekstit)