Ossi Skurnikin ohjaamassa jännitysdraamassa Tie pimeään (1962) nietzscheläisyyteen viehtynyt lakitieteen ylioppilas Klaus Grahn (Jarno Hiilloskorpi) suunnittelee täydellistä rikosta. Tyttöystävä Anita (Elina Salo) ja ystävä Reino (Ismo Kallio) yrittävät kääntää tapahtumien suuntaa, mutta Klaus on jo tiellä pimeään.
Skurnik sanoi filmiään Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen amerikkalaiseksi muunnelmaksi. Käsittelytapaansa Skurnik kutsui psykologiseksi symboliikaksi ja arveli tekotapaansa vanhoilliseksi, 30- ja 40-lukulaisuudeksi. Nykykatsoja näkee enemmän: kotimaisen uuden aallon ensimmäiset idut ja italialaisen neorealismin paljauden. Tie pimeään dokumentoi mustavalkoisuudessaan arjen riisuttua autenttisuutta. Ohjaaja lienee imenyt vaikutteita Rooman kokemuksistaan ja Antonionin moderneista kaupunkiodysseioista.
Skurnikin oppimestarimaisen silmän alla työtään tekivät elokuvan eri osa-alueiden parhaat ammattimiehet: kuvauksessa mustavalkoisen ilmaisun mestari Esko Nevalainen ja äänissä luotettava Tuomo Kattilakoski. Skurnik itse hoiti leikkauksen apunaan toinen alan guru, Juho Gartz. Mietitty rekvisiitta ja osuva sijoittelu (gargoili, kynttilänjalka) sekä innoittunut kuvauspaikkojen elementtien käyttö eivät jää huomiotta. Kaupunkikuvauksen elokuvallisessa arkkitehtuurissa ja otosten sisäisessä sommittelussa Tie pimeään on aistivoimaisimpia kautta aikojen. Matti Kassilan Komisario Palmu -sarjan ohella Skurnikin ohjaustyö on upeimpia Helsinki-filmejä.
Tie pimeään on viritykseltään pelkistetty ja toteava, näyttelijätyöltään totutuista maneereista riisuttu. Osasuoritukset ovat tekoaikaan nähden pidättyviä, elokuvan osasina muihin elementteihin sulautuvia ja tasalaatuisia. Kaupunkikuvauksen elokuvallisessa arkkitehtuurissa ja otosten sisäisessä sommittelussa Tie pimeään on aistivoimaisimpia kautta aikojen. Matti Kassilan Komisario Palmu -sarjan ohella Skurnikin ohjaustyö on upeimpia Helsinki-filmejä.
Elokuva sisältää suomifilmin kautta aikojen hätkähdyttävimmän alkukuvan.
– Lähteet: Hannu Björkbacka (Filmihullu 3/2012) ja Elonet.
Näytöksessä esitetään myös Jarno Hiilloskorven ohjaama lyhytelokuva Kesä taulussa (1962), jonka pääosissa esiintyvät Yrjö Tähtelä, Ritva Vepsä ja Mikko Majanlahti. Teoksestaan Hiilloskorpi kertoi vuosikymmenten jälkeen seuraavasti: ”Joku viikkolehtinovelli taisi olla pohjana ja teatteriopiskelijoita kun oltiin, niin koulussahan paljon improvisoitiin ja seurattiin elämää, niin sieltäkin aineistoa löytyi, ehkä Kassilan Lasisydämelläkin oli osuutensa. Toimin nimittäin hänen apulaisenaan kyseisen filmin valmistuksessa j.n.e. Siinä iässähän sitä on vaikutuksille altis, kun hakee sitä niinsanottua persoonallisuuttaan. Ehkä se lyyrisyys ja nuoren rakkauden kaiho ja tunnelma on siinä sitä ihka omaa.”
Näytös on omistettu Jarno Hiilloskorven (1939-2025), Yrjö Tähtelän (1936-2025) ja Elina Salon (1936-2025) muistolle.