Hankkeessa tutkittiin myös, minkä tyyppisissä tiloissa VR-taiteen esittäminen toimisi. Esitystiloiksi valittiin keskenään erilaisia kulttuuritiloja, joissa VR-taidetta ei oltu aiemmin (juuri tai ollenkaan) esitetty. Esityksiä järjestettiin kirjastossa, taidegalleriassa, black-box-esitystilassa, kulttuurikeskuksissa ja elokuvateatterissa.
Suurin esitystila oli Vaasan keskuskirjaston Draamasali, 156-neliöinen, korkea black-box-tila.
Pienin esitystila oli Forum Boxin sisääntuloaulaan verhoilla rajattu, noin 18m2 matalahko alue.
Kiertue pystytettiin myös Turun taiteen talon kellarikerroksen raakatilaan, Kino Iiriksen toimistonakin toimivaan kokoushuoneeseen, Porvoon kirjaston kahteen toisiinsa aukeavaan kokoustilaan/projektihuoneeseen ja Kulttuurikeskus Villa Ranan Paulaharjun sali -esiintymistilaan.
Paulaharjun sali
Taiteiden Talo Turku
Porvoon kirjasto
Hankkeen puolesta ei ollut pöytiä, tuoleja, väliseiniä tai valaisimia, vaan nämä kaikki järjestettiin esitystilaa hallinnoivan yhteistyötahon toimesta. Kaikki VR-taiteen esittämiseen tarvittava teknologia tuli puolestaan hankkeen ja yhteistyökumppaneiden kautta.
Osassa tiloista oli näyttämötekniikkaa kuten videotykki ja -seinä, suuri ulkoinen näyttö tai näyttämövaloja. Jos tällaista tekniikkaa oli, sitä käytettiin tunnelman luomiseen ja tilan maisemointiin. Toiset tilat olivat raakatiloja, joissa ei mitään näyttämötekniikkaa tai valaisumahdollisuutta ollut.
Hankkeessa haluttiin myös selvittää, onnistuuko VR-taiteen esittäminen tilassa, jossa ei ole näyttämötekniikkaa tai johon ei voi erityisesti suunnitella näyttelyarkkitehtuuria. Kevyessä, parin päivän pop-up-esityksessä ei kovin mittavan näyttelyarkkitehtuurin rakentamiseen muutenkaan olisi ollut mahdollisuutta.
Esityskokonaisuus oli toki näyttävämpi niissä tiloissa, joissa valaisua voitiin säätää ja videomateriaalia teoksista projisoida tilaan. Yleisö oli kuitenkin kokemukseensa tyytyväinen yhtälailla tiloissa, joissa ei ollut mahdollista somistamiseen tai valaisuun. Ilmeisesti tilan visuaalisuus ei ole erityisen ratkaiseva asia VR-taiteesta nauttimisen kannalta. Teoksia katsottaessa ollaan kuitenkin aivan eri maailmoissa ja valaisuissa. Silti kiinnostava valaisu ja mahdollinen musiikki voivat herättää yleisön kiinnostusta esitystiloissa, joissa yleisöä houkutellaan sisään kulkuväyliltä.
Kaikissa kiertueen esitystiloissa oli omat haasteensa ratkaistavaksi. Korkeassa tilassa ei esimerkiksi ollut mahdollista virittää tietokoneen ja VR-lasien välistä piuhaa riippumaan katosta, joten ihmisten pyöriessä tilassa, ja teoksen maailmassa, piuhat saattoivat sotkeutua jalkoihin ja tätä piti valvoa valppaasti.
Pienessä tilassa puolestaan oli haasteena taata jokaiselle teokselle riittävä oma alueensa ja esimerkiksi 360-elokuvateosten katselua ei ollut tilanpuutteen takia aina mahdollista järjestää niin, että kokijat voisivat pyöriä tuoleillaan vapaasti eri suuntiin, vaan tuolit oli suunnattu tiettyyn suuntaan ja takana tapahtuvaa piti seurata olan yli katsomalla.
Kuitenkin kaikkiin tiloihin saatiin pystytettyä 7-8 erillistä esityspistettä, joissa pyöri yhteensä 3-4 eri teosta.
Tilallisesti haastavimpia ovat teokset, joissa kokijat itse liikkuu virtuaalitilassa – pyörii, heiluttaa raajojaan tai vaikkapa tanssii ohjatakseen teoksen kulkua. Tämänkaltaisten teosten osalta on tarkistettava, että muulta liikkumiselta rauhoitettua tilaa on riittävästi, jotta kokijat ei törmää asioihin tai ihmisiin. VR-laseihin määritellään aina pelialue. Tämän alueen reunaa lähestyttäessä kokija näkee rajan, joka ilmaisee, että hän on toiminta-alueen laidalla ja hänen tulisi siirtyä jälleen takaisin toiminta-alueelle. Tämä kannattaa kertoa myös kokijalle, jotta hän osaa siirtyä takaisin turvalliselle alueelle.
Vähimmäisvaatimuksena tilalle VR-taiteen esittämisessä voi pitää, että kokija saa uppoutua teokseen rauhassa – eli ei esimerkiksi ole vaaraa, että läpikulkuliikenne aiheuttaa törmäyksiä tai katselupisteen vieressä ei ole aivan liian äänekästä toimintaa, joka vuotaisi kuulokkeiden läpi ja häiritsisi teoksen katselua liikaa.
Hankkeessa oli mukana siis hyvin eri kokoisia ja luonteisia tiloja. Yleisökyselyn vapaaseen kenttään ‘soveltuiko tila mielestäsi teosten katseluun’ tuli paljon vastauksia ja käytännössä kaikki kävijät vastasivat että tila, jossa he kävivät, oli soveltunut hyvin tarkoitukseen.
Loppupäätelmänä voidaankin pitää, että lähes minkä kokoinen ja muotoinen tila tahansa taipuu VR-taiteen esittämiseen. Esityspisteiden määrää ja teosten luonnetta, esimerkiksi vapaan liikkumisen tarvetta, kannattaa tietenkin sovittaa tilan koon mukaan.