”Mielenkiintoisia maailmoja joihin voi sujahtaa sisään.”
”Kiinnostava, innostava. Hieman jännitti!”
”Oli jännää huomata miten VR-elokuva erottui tavallisesta elokuvasta, siis miten ihan eri tavalla oli mukana ja osallisena.”
”Näyttely herätti mielenkiinnon tutkia VR:n mahdollisuuksia lisää.”
Kävijöiltä kerättiin palautetta kyselylomakkeen avulla (liite 1). Koska kyseessä oli tutkimushanke, tilavalvojat kannustivat aktiivisesti kävijöitä täyttämään lomakkeen. Vastausprosentti olikin varsin hyvä, sillä yleisökyselyyn vastasi 244 kävijää. Yhteensä kävijöitä oli 573 koko hankkeen aikana. Yleisökyselyn vastausprosenttiin voi olla tyytyväinen varsinkin ottaen huomioon, että nuorempaakin lapsiyleisöä oli paljon ja heiltä palautetta ei kyselylomakkeella käytännössä voinut saada.
Miehiä kyselyyn vastanneista oli 100, naisia 131. Muut vastaajat olivat valinneet joko vaihtoehdon ”muu” tai ”en halua kertoa”. Naiset ovat ehkä hieman tunnollisemmin täyttäneet palautekyselyä. Jakauma miesten ja naisten välillä oli tilavalvojien arvion mukaan varsin tasaista. Eli VR-taide tuntuu kiinnostavan tasapuolisesti kaikkia.
6.1. Kyselyyn vastanneiden ikäjakauma
Ikätiedot vastaavat muilta osin tilavalvojien kokemusta kävijöiden ikärakenteesta, mutta nuorempien ja lapsikävijöiden määrä oli suurempi kuin aineisto antaisi ymmärtää. Vanhemmat vastaajat olivat hieman tunnollisempia lomakkeen täytössä kuin alle 29 -vuotiaat.
Varsinkin Porvoon kaupunginkirjastossa ja elokuvakeskus Botnian esityksissä oli runsaasti lapsiperheitä ja nuorisoryhmiä. Tästä kävijäryhmästä ei juuri palautetta saatu lomakkeella kerättyä. Todellisuudessa lapsikävijöiden määrä oli siis huomattavasti suurempi, kuin vastausten ikäjakauma antaisi ymmärtää. Arviolta noin viidennes kävijöistä oli alaikäisiä.
6.2. Kuinka usein kävijä oli nähnyt VR-taidetta aiemmin
"Uusi kokemus ja huikea."
Tulokset osoittavat, että VR-taiteeseen on päässyt tutustumaan vielä suhteellisen harva suomalainen taiteen kuluttaja. Koska tiedotus tapahtui lähinnä paikallisten kulttuuritilojen omien kanavien kautta, tapahtumiin valikoitui suhteellisen aktiivisia kulttuurin kuluttajia, joiden voisi olettaa olevan ensimmäisten joukossa tutustumassa uusiin taidemuotoihin. Silti yli puolet kyselyyn vastanneista ei ollut koskaan kokenut VR-taidetta.
Useimmat kävijät olivat siis uuden äärellä. Tämä on hyvä huomioida myös salivalvojien työtä mitoitettaessa, sillä ensikertalaisen VR-lasien käyttöön ohjeistaminen on huomattavasti hitaampaa kuin kävijän, jolla on aiempaa kokemusta VR-laseista.
‘En ole koskaan ennen nähnyt VR-taidetta’ vastasi:
Ei ikätietoja 2 vastaajaa
1-2 kertaa VR-taidetta nähneitä oli:
Ei ikätietoja 1 vastaaja
3 kertaa tai useammin VR-taidetta nähneitä oli:
Kiertueen esityksiin saapuneilla hieman varttuneemmilla kävijöillä oli yllättäen suhteessa eniten aiempaa kokemusta VR-taiteesta. Tämä saattaa selittyä osin sillä, että varttuneempien kävijöiden määrä kokonaisuudessaan oli suhteellisen pieni ja ehkä tästä ikäryhmästä lähinnä ihmiset, joilla oli olemassa oleva kiinnostus ja kontakti VR-taiteeseen tulivat paikalle. Nuoria aihe kiinnosti ehkä ennakkoluulottomammin – eli haluttiin tulla katsomaan ja kokeilemaan, vaikka aiempaa kokemusta ei olisikaan.
6.3. Missä VR-taidetta oli aiemmin nähty
Mikäli VR-taidetta oli aiemmin nähty, oli tämä useimmiten tapahtunut museossa tai taidegalleriassa (54 vastaajaa), VR-taiteen pop-up-esityksissä (20 vastaajaa) tai taidefestivaaleilla (11 vastaajaa). Lisäksi 25 vastaajaa kertoi omistavansa VR-laitteet ja nähneensä VR-taidetta kotonaan.
6.4. Paljonko yleisö olisi valmis maksamaan VR-taiteen esityksestä?
Palautelomakkeessa kysyttiin myös, paljonko yleisö olisi valmis maksamaan VR-taiteen esityksestä. Valmiina vaihtoehtoina olivat:
- Tulisin vain ilmaisesitykseen
- 10€ tai vähemmän
- 20€ tai vähemmän
- 30€ tai vähemmän
- Enemmän kuin 30€
Vastaukset jakautuivat seuraavasti:
Yleisenä huomiona voi todeta, että esityspaikan luonne näyttää vaikuttaneen kävijöiden vastauksiin. Jos kyseessä on tila, jossa ollaan totuttu käymään ja saamaan sisältöjä ilmaiseksi (kirjasto tai taidegalleria), yleisö valitsi herkemmin vaihtoehdon ‘tulisin vain ilmaisesitykseen’.
Tilassa, jossa ihmiset ovat tottuneet muutenkin maksamaan sisäänpääsystä (elokuvateatteri, kulttuurikeskus), yleisö oli valmiimpi maksamaan myös VR-taidesisällöistä.
Ainoassa maksullisessa esitystilassa, Kino Iiriksessä Lahdessa, lippujen hinta oli 10€/7€ eläkeläinen, opiskelija. Lahdessa yleisö oli, ei ehkä yllättäen, valmiimpia maksamaan esityksestä. Keskimäärin he olisivat valmiita maksamaan esityksestä enemmänkin, kuin mitä olivat nyt maksaneet.
Lahden maksullisen esityksen vastaukset jakautuivat seuraavasti:
6.5. Tavoittiko tapahtuma uutta yleisöpohjaa?
Hankkeen aikana heräsi kiinnostus selvittää myös se, kuinka suuri osa tapahtumaan saapuneista vieraili kyseisessä kulttuuritilassa ensimmäistä kertaa juuri VR-taiteen päivät -näytöksen nähdäkseen. Eli tavoittiko tapahtuma aivan uutta kävijäkuntaa.
Kyselylomakkeeseen lisättiin kahden ensimmäisen esityskerran jälkeen kenttä: ’Oletko vieraillut tässä esitystilassa aiemminkin?’ Vaihtoehtoina oli ’En koskaan’, ’Harvoin’ ja ’Usein’.
Tähän kysymykseen ehti vastata 168 kävijää. Heistä 46% kertoi ettei koskaan aiemmin ollut vieraillut kyseisessä esitystilassa, 37,5% kertoi vierailleensa tilassa harvoin ja 16,5% oli vieraillut tilassa usein aiemminkin.
Vaikuttaa siis siltä, että VR-taiteen näyttäminen myös laajensi esitystilojen yleisöpohjaa ja houkutteli uudenlaista yleisöä paikalle. Tämä mielikuva oli myös esitystiloilla itsellään palautekeskusteluissa.