1950-luvun Hämeenlinna luo puitteet kokemattoman nuorukaisen ja maailmallisen naisen kohtaamiselle, joka pohjautuu Veijo Meren romaaniin Jääkiekkoilijan kesä (1980). Kun Meren teos ilmestyi, monikin elokuvantekijä ilmoitti mielenkiintonsa aihetta kohtaan. Miltei itsestään selvästi tarinan ohjaajaksi ja Meren käsikirjoittajakumppaniksi valikoitui Veikko Kerttula (1940-2022), joka 1960-luvulta lähtien oli sovittanut ja ohjannut monia Meren tekstejä televisioon ja teatteriin.
Naispäähenkilönsä mukaan elokuva sai nimekseen Iso Vaalee, samalla kun tarinan painopiste siirtyi jääkiekkoilijan kasvukivuista naisen muotokuvan suuntaan. Eräänlaisena mottona elokuvalleen Kerttula piti repliikkiä, jonka hän leikkasi pois lopullisesta versiosta: ”Hyvä maali näyttää aina helpolta. Väkisin tehty ei ole koskaan tehty, se on vahinko. Sä et saa väkisin mitään aikaan pelissä etkä rakkaudessa.”
Hehkuvampaa ja eroottisempaa kesän kuvausta saa suomalaisen värielokuvan historiasta hakea. Erityisyyttä korostaa, etteivät päärooleissa loistavat Kimmo Tuppurainen and Kirsti Otsamo juuri jatkaneet elokuvissa. Otsamo (s. 1954) työskenteli kuiskaajana ja tarpeistonhoitajana Oulun kaupunginteatterissa, Tuppurainen (s. 1959) oli juuri valmistunut Teatterikorkeakoulusta. Otsamo esiintyi vielä parissa sivuosassa, mutta Tuppuraiselle elokuvarooli on jäänyt ainoaksi, huolimatta siitä että hän sai suorituksestaan Jussi-kunniakirjan. Myös Kerttulalle Iso Vaalee jäi ainoaksi teatterielokuvaksi, vaikka se ensi-iltakierroksellaan keräsi runsaasti yli 100 000 katsojaa.
Näytös on omistettu hiljattain kuolleen Veikko Kerttulan muistolle.
Näytöksen tekijävieraana on elokuvan kuvaaja Pekka Aine.
