SOSIALISMI

Suomi, 2014

Peter von Bagh tutkailee Suomen rajat ylittävää aihetta; sosialismia, 1900- luvun suurinta unelmaa ja sen aiheuttamaa julmuutta. Elokuva etenee löyhähkössä kronologisessa kaaressa: Sosialismi alkaa yhdellä elokuvahistorian ensimmäisistä otoista Louis Lumièren La sortie de l’usine Lumière à Lyon (1895) ja analyysillä marxismin nousuun vaikuttaneista voimista ja teorioista. Tarina päättyy kuvaukseen nykypäivästä, jossa toivon symbolit oikeudenmukaisemman ja hyväntahtoisemman maailman puolesta ovat muuttuneet matkalla markkinahyödykkeiksi – kauppatavaraksi – ja jossa vakaumukset ovat vaihtuneet joukoksi mielipiteitä. Kuten aina, saavuttamattomaan ja toivotuimpaan versioon totuudesta päästään vain poikkeamien kautta: hypitään ajassa edestakaisin, muistellaan Espanjaa Chaplinin julisteen sattuessa silmiin tai Saksan ilmavoimien lentäessä taivaalla Vietnamistakin muistuttaen, seuraillaan muotoja ja maisemia sekä kasvoja ja paikkoja, jotka juolahtavat mieleen laulusta (esim. valtiollisten hautajaisten sarja Auf Wiedersehen -aaltoineen on hirtehinen, pelottava, osuva ja törkeä), kunnioitetaan tietynlaisia ajatusketjuja ja kuvia: kuinka Lumièren työntekijät osoittavat mieltään nostaen proletaarinyrkkinsä kohti taivasta, ja niistä muodostuu lippumeri. Ja vaikka elokuva on mustavalkoinen, tiedämme lippujen olevan punaisia. Von Bagh on ehkä nykyelokuvan aidoin benjaminilainen, joka näyttää, kuinka sosialismi ja kaikki elokuva – riippumatta siitä, onko kyseessä dokumentti vai fiktio – on yhtä, ja kuinka elämässä on kyse siitä, ettei koskaan ole yksin vaan nimenomaan yksi. Että elokuva ja sosialismi pysyvät ikuisesti, kuten Tom Joad jo tiesi. 

Olaf Möller