Säädyllinen murhenäytelmä

Suomi, 1998

Kaisa Rastimon retrospektiivi

Abdurdeja sävyjä tavoittelevan Suolaista ja makeaa -komedian jälkeen Kaisa Rastimo siirtyi epookin pariin. Helvi Hämäläisen romaaniin perustuva Säädyllinen murhenäytelmä on filmatisointina ajankuvaltaan uskottava ja visuaalisesti upea.

Syntyaikanaan romaani synnytti kohun. Sen päähenkilöt olivat kustantajan mielestä liian selvästi tunnistettavissa. V.A. Koskenniemi suositteli julkaisupäätöksen hylkäämistä, hänestä teos oli ”taiteellisesti ala-arvoinen, tyylitön ja mauton”. Jo painettu ensimmäinen painos tuhottiin, ja teos toimitettiin kokonaan uudelleen: lyhennetty ja sensuroitu versio ilmestyi vuonna 1941. Ensimmäinen sensuroimaton painos teoksesta saatiin julkiseen myyntiin vasta vuonna 1995,

Elokuvan varsinaisena alkuunpanija toimi MTV:n ohjelmapäällikkö Solja Kievari, joka oli ostanut romaanin oikeudet jo 1980-luvulla. Hän pyysi ohjaajaksi Rastimoa, joka muokkasi kirjasta elokuvan ja laajensi sen vielä neliosaiseksi tv-sarjaksi.

30-luvulle sijoittuvan tarinan keskiössä on töölöläistä sivistyneistöä edustava perhe, jonka rauha katkeaa isän hairahdettua kesänaapurin nuoreen palvelustyttöön. Arvokas ja säädyllinen ulkokuori ei kuitenkaan rapise, vaikka ihmisten päissä tunteet lyövät siksakkia.

Yksi Säädyllisen murhenäytelmän hienouksista onkin juuri sen tavassa kuvata vanhaa sivistyneistön tapakulttuuria.

”Tarkastellessani omaa ja ystävieni elämää olen huomannut, että pitkälle opiskelleille, älyllisesti suuntautuneille ihmisille on tyypillistä, että idea elämään, rakkauteen, parisuhteeseen yms. saadaan kirjoista, musiikista yms., joista sitä sovelletaan usein varsin epäonnistunein, joskus jopa tuhoisin seurauksin elävään elämään. Elämä ei olekaan teoria tai teatteri, se ei ole looginen ja hallittavissa vaan yllättävä ja oikukas. Säädyllisen murhenäytelmän varsinainen murhenäytelmä alkaa siitä, kun sen päähenkilöiden ylevät unelmat ja ideat rakkaudesta ja parisuhteesta murenevat arvaamattoman ja armottoman todellisuuden edessä.” (Rastimo 1998)

Näytöksessä kirjailija Jani Saxell kertoo Helvi Hämäläisen teoksesta ja elokuvan jälkeen keskustellaan ohjaaja Kaisa Rastimon kanssa kirjan ja elokuvan suhteesta.