Anna

Suomi, 1970

Jörn Donnerin parhaita

Harriet Andersson lähtee saaristoon – ja kohtaa Tapio Rautavaaran! Voiko enempää vaatia?


Anna on paitsi kaunis naisen nimi myös parin hyvän elokuvan nimi. Niihin kuuluu myös Jörn Donnerin puolen vuosisadan takainen elokuva, joka oli vakavuudessaan piristävä poikkeus hänen farssahtavien suomifilmien seassa. Keskiössä on tohtoriksi väitellyt yksinhuoltaja (Harriet Andersson) joka lähtee lomalle saaristoon tyttärensä (Maarit Hyttinen) ja kotiapulaisensa (Marja Packalén) kanssa. Siellä he tutustuvat kesänaapureihinsa, entiseen kansanedustajaan (Tapio Rautavaara) ja tämän poikaan (Pertti Melasniemi). Kyllä, tässä elokuvassa kohtaavat merkillisellä tavalla toisensa Bergman-henkinen ihmissuhdeselvittely ja supisuomalainen kansanomaisuus. Rautavaara tekee viimeisessä valkokangasroolissaan uransa painokkaimman roolin.