AEROGRAD

Neuvostoliitto, 1935

Aerograd (1935) on Dovženkon omalaatuisin ja ilmeisesti myös älyllisesti tihein teos: ”haltioitunut, intohimoinen KYLLÄ! ajallemme”, kuvaus taigalta, Siperian ja ”koko maailman ääriltä”, jossa taantumuksen jälkijoukout ja uuden edistyksen edustajat käyvät viimeistä taistelua. Harvoin kuvatut miljööt korostavat teoksen outoa runoutta; myös äänenkäytöllisesti Aerograd on klassikko. 

Esimerkki kerronnasta: Kaksi vanhaa metsästäjätoveria paukauttaa kuorossa suoraan kameralle vakuutuksen ikuisesta ystävyydestä. Myöhemmin toinen sabotoi Tyynenmeren rannalle rakennettavan kaupungin perustamistoimia ja ystävä joutuu heti teloittamaan. Koomisenliikuttavan ja omituisen esittelyjakson ansiosta tunnevaraus tiheytyy ainutkertaisiin mittoihin. Ympäröivän Siperian valtaisat mittasuhteet sijoittuvat draaman historiallisiin puitteisiin: voimme tuntea syvää surua ystävyyden kohtalosta mutta näemme myös uusien, yhteisielle rakentamiselle ja kollektiiviselle yrittämiselle perustuvien suhteiden syntyvän – ja tämän syvällisesti optimistisen teoksen ajatukset ja sisäistyneimmät tunteet harppovat aikakausissa. 

Peter von Bagh, Elokuva historia

Peter von Bagh / Sight and Sound Top Ten 1992
[Naissielun iltahämärä] (Sumerki ženskoi duši / Twilight of a Woman’s Soul) 1913 Jevgeni Bauer
Auringonnousu (Sunrise) 1927 F. W. Murnau
Häämarssi (The Wedding March) 1928 Erich von Stroheim
Aerograd / Frontier 1935 Aleksandr Dovženko
Make Way for Tomorrow 1937 Leo McCarey
A Canterbury Tale 1944 Michael Powell, Emeric Pressburger
Franciscus ‒ Jumalan narri (Francesco, giullare di Dio / The Flowers of St. Francis) 1950 Roberto Rossellini
Rakastajatar (Casque d’or) 1952 Jacques Becker
Forty Guns 1957 Samuel Fuller”

*****

I was approached by two different letters, with different deadlines, and I have proceeded accordingly. Which means that I have hereby two lists, entirely different, and corresponding to my schizophrenia about the roles that were the cause of the two letters.


Sight and Sound Top Ten 2012 Critics’ Poll
My list as ”critic/historian”:
Häämarssi (The Wedding March) 1928 Erich von Stroheim
Angèle 1934 Marcel Pagnol
Vain enkeleillä on siivet (Only Angels Have Wings) 1939 Howard Hawks
A Canterbury Tale 1944 Michael Powell, Emeric Pressburger
Iivana Julma II (Ivan Groznyi II / Ivan the Terrible Part II) 1946 / 1958 Sergei Eisenstein
Lemmen tulta ja tuhkaa (Iris och löjtnantshjärta / Iris and the Lieutenant) 1946 Alf Sjöberg
Myöhäinen kevät (Banshun / Late Spring) 1949 Yasujiro Ozu
Etäiset rummut (Distant Drums) 1951 Raoul Walsh
Chicagon yöperhoset (Party Girl) 1958 Nicholas Ray
Nazarín 1959 Luis Buñuel

Sight and Sound Top Ten 2012 Directors’ Poll
Sähkötuoli odottaa (Beyond a Reasonable Doubt) 1956 Fritz Lang
Hongkongin kreivitär (Countess from Hong Kong) 1966 Charles Chaplin
Lemmenleikkiä (Liebelei) 1933 Max Ophüls
O’Haru ‒ naisen tie (Saikaku ichidai onna / The Life of Oharu) 1952 Kenji Mizoguchi
Englannin sävel (Listen to Britain) 1942 Humphrey Jennings, Stewart McAllister
Terje Vigen (A Man There Was) 1917 Victor Sjöström
Paisà 1946 Roberto Rossellini
He antoivat kaikkensa (They Were Expendable) 1945 John Ford
Älkää koskeko (Touchez pas au grisbi) 1954 Jacques Becker
Trouble in Paradise 1932 Ernst Lubitsch

I was approached both as a critic and as a filmmaker, which means that I have two lists, entirely different, and corresponding to my schizophrenia about the roles that were the cause of the two letters. If I could pick one more title, it would be Alexandr Dovzhenko’s Aerograd (1935)